Valkosipuli eli kynsilaukka (tieteelliseltä nimeltään Allium sativum) on monivuotinen laukkojen (Allium) ja narsissikasvien heimoon kuuluva viljelyskasvi, jonka sipulia käytetään mausteena tuoreena ja kuivattuna. Valkosipulin lähisukulaisia ovat sipuli, salottisipuli, purjo ja ruohosipuli.
Valkosipulin historia ihmisten käyttämänä elintarvikkeena ulottuu yli 7 000 vuoden taakse Keski-Aasiaan ja Koillis-Iraniin, mutta sitä käytettiin mausteena myös Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Valkosipulia käyttivät myös muinaiset egyptiläiset sekä ruoan maustamiseen että perinteisenä lääkkeenä, jonka uskottiin lisäävän voimaa ja kestävyyttä. Pohjolassakin valkosipulia viljeltiin jo viikinkiaikana, mutta 1800-luvulla sen viljely ja käyttö jostain syystä ehtyi. Kiina tuottaa noin 76 % maailman valkosipuleista.
Lue lisää valkosipulin historiasta
Viljely
Valkosipuli kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Sen vahapeitteiset lehdet ovat ohuet ja nauhamaiset. Lehtien tupesta kohoaa ohut kukkavana, jonka päässä on kukinto. Kukintoa ympäröi läpikuultava suojuslehti. Valkosipuli kukkii heinä-elokuussa. Sen varteen kehittyy pikkusipuleita eli itusilmuja.
Yleisesti mausteeksi käytetyssä osassa, isossa yhdistelmäsipulissa, on lohkomaisia sivusipuleita eli kynsiä. Niistä tulee myös valkosipulin toinen nimi, kynsilaukka. Kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää kalvomainen kuori.
Nykyisin valkosipuli on yksinomaan viljelyskasvi, eikä sitä esiinny luonnonvaraisena. Valkosipulia on helppo kasvattaa ja sitä voidaan viljellä ympärivuotisesti leudoissa ilmastoissa. Kylmemmissä ilmastoissa valkosipulit istutetaan syksyllä, noin kuusi viikkoa ennen maaperän jäätymistä ja kerätään loppukeväästä tai alkukesästä. Kynnet on istutettava riittävän syvälle, jotta ne eivät jäädy tai homehdu.
Valkosipulikasveja voidaan kasvattaa lähellä toisiaan, jättäen kuitenkin riittävästi kasvutilaa sipuleille. Kasvi pärjää hyvin irtonaisessa ja kuivassa maaperässä ja aurinkoisissa olosuhteissa. Istuttaessa on tärkeää valita suuria sipuleita, joista kynnet erotetaan. Suuret kynnet parantavat myös sipulin kokoa. Valkosipuli kasvaa paremmin korkeaorgaanisessa maaperässä, mutta tulee toimeen myös muunlaisissa maaperissä.
Valkosipulikasvit ovat sitkeitä, eikä niihin vaikuta kovinkaan monet tuholaiset tai taudit. Siihen vaikuttavia taudinaiheuttajia ovat nematodit ja sienet. Kasvi voi kärsiä myös vaaleanpunaisesta juuresta ja toukista.
80 % maailman valkosipulituotannosta tulee Kiinasta. Muita suuria tuottajamaita ovat Intia, Etelä-Korea, Egypti ja Venäjä.
Käyttö
Valkosipulia käytetään laajasti ympäri maailmaa mausteena. Yleisimmin käytetty osa on sipuli, joka koostuu useista sivusipuleista eli kynsistä. Valkosipulin kynsiä käytetään ravinnoksi sekä raakana että ruoanlaitossa. Myös sen maultaan miedompia lehtiä ja kukintoja käytetään joskus ravinnoksi.
Kehittymättömiä valkosipuleja myydään joskus ”vihreänä valkosipulina”. Niiden annetaan kasvaa ”sipulivaiheen” ohi, mutta ei kypsyä loppuun saakka. Vihreä valkosipuli antaa ruokaan valkoisipulin maun ilman sen mausteisuutta. Vihreä valkosipuli paloitellaan ja paistetaan tai lisätään keittoon eteläaasialaisessa keittiössä. Se on myös tavallista valkosipulia edullisempaa. Valkosipulin harvinaisemmin ruokana käytettyjä osia ovat jokaisen sipulin ympärillä oleva paperimainen kuori sekä juuret.
Valkosipulia voidaan levittää leivän päälle eri muodoissaan, kuten valkosipulivoina tai -öljynä, ja siitä valmistetaan erilaisia klassisia ruokia, kuten valkosipulileipää, -patonkia, -bruschettaa ja -canapéta. Sen maku sopii hyvin yhteen esimerkiksi tomaatin, sipulin ja inkiväärin kanssa.
Valkosipuli on tärkeä osa useita ruokalajeja muun muassa Itä-, Etelä-, ja Kaakkos-Aasiassa, Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja osassa Latinalaista Amerikkaa.
Öljyjä voidaan maustaa valkosipulilla. Näitä öljyjä käytetään kaikkien vihannesten, lihan, äyriäisten, leipien ja pastan maustamiseen. Esimerkiksi Lähi-Idässä valkosipulia murskataan suolalla maustettuun oliiviöljyyn ja tarjoillaan lihan kanssa. Joissakin ruokakulttuureissa varhaisia valkosipuleita säilötään sokeria, suolaa ja mausteita sisältävään liemeen. Itä-Euroopassa säilöttyjä valkosipuleita syödään alkupaloina. Kiinassa kiinalaista uutta vuotta juhlitaan syömällä etikkaan upotettuja valkosipuleita pikkusuolaisten kanssa.
Sekoittamalla valkosipulia, munankeltuaisia ja oliiviöljyä saadaan aiolia – Espanjasta peräisin olevaan majoneesikastiketta, jota voidaan tarjota esimerkiksi keitettyjen vihannesten, kalan, keittojen, paellan tai tapasten kanssa. Kreikasta kotoisin oleva tsatsiki sisältää jogurttia, kurkkua ja valkosipulia mausteenaan oliviiöljyä ja yrttejä.
Terveellinen superfood
Valkosipuli on varsinainen superfood. Se sisältää useita aminohappoja, vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita, flavonoideja, entsyymejä sekä ainakin 200 muuta yhdistettä. Sillä on useita tutkittuja ja dokumentoituja terveyshyötyjä. Valkosipuli mm. ehkäisee flunssaa, tuhoaa bakteereja ja sieniä, suojaa sydäntä, alentaa verenpainetta, parantaa veren kolesterolia sekä paljon muuta.
Valkosipulin terveysvaikutukset perustuvat sen sisältämiin kemiallisiin yhdisteisiin, joista tunnetuin on allisiini, joka on kasvin oma ”hyönteismyrkky”. Allisiinin tiedetään muiden muassa tappavan tehokkaasti bakteereja ja sieniä, normalisoivan lipoproteiinitasapainoa, pienentävän veritulpan riskiä ja vähentävän tulehduksia. Allisiini ja monet muut valkosipulin tehoyhdisteet häviävät kuumennettaessa, joten valkosipuli kannattaa nauttia mahdollisuuksien mukaan aina raakana.
Valkosipulia voi nauttia myös valmisteina, jotka säilyttävät sen terveysominaisuudet verrattain hyvin. Saatavilla on mm. valkosipulitabletteja, -jauheita, -rouheita ja -öljyjä.